Suomi juhlii itsenäisyyttään talousvaikeuksien keskellä. Tulevaisuutta varjostavat monenlaiset uhkatekijät. On vaikeiden valintojen aika. EU:ssa markkinoidaan liittovaltiokehitystä ratkaisuna ongelmiin, mutta onko se Suomen edun mukaista? Näiden vaikeiden kysymysten keskellä tuli mieleen julkaista Ihmisyyden tunnustajien VETOOMUS vuodelta 1992. Tekstin on laatinut Pekka Peltola Martta Horjanderin ajatusten pohjalta. Se julkaistiin allekirjoitusten kera ilmoituksena Helsingin Sanomissa 19.1. 1992. Sen myötä voi omistaa itsenäisyyspäivän vaikkapa henkisen itsenäisyyden pohdintaan.

VETOOMUS

Suomen kansallinen tehtävä

- josta teosofi Pekka Ervast (1875-1934) puhuu useissa kirjoissaan – on kriteeri, jota ei enää voi sivuuttaa kansallemme elintärkeissä ratkaisuissa. Mikään kansa ei nimittäin ole olemassa vain huvin tai itsekkäiden päämäärien vuoksi, vaan ilmentääkseen omaa kansallista ihannettaan. Suomen kannalta tuo ihanne on kansallinen aseettomuus, itse aloitteellinen yksipuolinen aseista riisuutuminen. Jos sen tehtävämme laiminlyömme, voimme kansana lakata olemasta vain 75 itsenäisyysvuoden jälkeen.

Pahoja enteitä itsenäisyydestämme luopumiseksi näkyykin pakkomielteenomaisessa halussamme päästä EY:n jäseneksi, sillä houkutuksella ja pelotteella, että ilman liittymistä jäisimme kaikkien taloussuhteiden ulkopuolelle. Mutta onhan kauppaa käyty tähänkin asti ja menestys siinä on aina riippunut ponnistuksistamme. On outoa kuvitella tilanteen paranevan sillä, että annetaan toisten päättää asioistamme. On sinisilmäistä luulla, että Euroopan talousmahdit luopuvat eduistaan meidän hyväksemme. Yleisesti jo tunnustetaan, että taloutemme tila ja kansalaisten elinehdot huononevat, jos menemme EY-ansaan. Enemmistöpäätöksellä voidaan antaa Suomen kehittyä vaikkapa Euroopan slummiksi tai kaatopaikaksi. Sitäkö varten luopuisimme itsenäisestä päätösvallastamme?

Olemmeko tyystin unohtaneet, millainen oli asemamme Ruotsin ja Venäjän vallan alaisuudessa? Vahvempi osapuoli aina riisti meitä verojen ym. rasitusten muodossa, esti omaa kulttuuriamme kehittymästä ja olimme alituiseen sotilaallisen seikkailupolitiikan armoilla. EY:llä on aivan samanlaiset suurvalta- ja sotilasmahti aikomukset. Miksi ehdoin tahdoin antaisimme itsemme riistettäväksi vasallivaltioksi?

Vaikka teosofiassa myös puhutaan Euroopan Yhdysvaltojen muodostumisesta, niin sillä tarkoitetaan aivan muuta kuin mitä nykyinen EY edustaa. Siinä on kysymys liittoutumisesta henkisessä hyvässä, ilman kansallisen itsenäisyyden menettämistä. Sen sijaan nykyinen liittoutuminen itsekkäiden talousetujen tavoittelussa tuo väistämättä seurauksenaan huonoa karmaa. Niinpä länsimaisen kulttuurin romahtaminen on jo selvästi ennustettavissa sen takia, että siinä ei ole otettu huomioon henkisiä arvoja, joita Rooman Klubikin vastikään peräänkuulutti.

Miksi siis me suomalaiset liittyisimme romahtaviin aineellisiin arvoihin, kun meillä täällä Suomessa on ainutlaatuiset mahdollisuudet luoda henkisempää sivistystä sekä pitkän kalevalaisen menneisyytemme että teosofian antamien kauaskantoisten ihanteiden perusteella? Niin yksilöiden kuin kansamme elämässä on nyt välttämätöntä tarttua epäitsekkäisiin veljellisiin arvoihin. Väkivaltapolitiikan tilalle täytyy tulla toisten kansojen kunnioittaminen ja luottamuksen rakentaminen, jolloin militaristiset, hävittäjähankintojen kaltaiset järjettömyydet jäävät ilman muuta pois laskuista.

Olisi myös hyvä saada puoluetaistelijoiden asemesta asiantuntijat hoitamaan yhteisiä asioita. Lyhytnäköinen valta tai oma etu kannustimena syntyvät päätökset eivät edistä kansalaisten hyvinvointia, joka voi toteutua vain sopusoinnussa kansallisen tehtävämme toteuttamisen kanssa. Aseistariisunnan edelläkävijänä Suomi toimisi tavallaan muiden kansojen omanatuntona ja tulisi uuden Euroopan siemeneksi, jota ETYK-isännyytemmekin edellyttäisi.

Kansallisessa aseista riisuutumisessa on ensimmäisiä tehtäviämme asevelvollisuuden muuttaminen vapaaehtoiseksi. Sitäkin suuremmalla syyllä, kun asevelvollisille paraikaa etsitään uusia toimia, koska sotilaallisia uhkakuvia ei enää pystytä keksimään. Eikö olisi yksinkertaisempaa lakkauttaa vähitellen koko asevelvollisuus kuin ylläpitää sitä keinotekoisesti?

Eihän sotilaallinen maanpuolustus enää sovellu nykyaikaan, koska sen kautta enemmän hävitetään kuin suojellaan. Sitä paitsi todellisesti sivistynyt ihminen etsii jo muita ratkaisumalleja kuin tappamisen. Passiiviseen vastarintaan perustuva väkivallaton maanpuolustus on sotalaitosta parempi ja halvempi. Loppujen lopuksi pahalla ja väkivallalla ei saada mitään pysyvää hyvää aikaan ja sen tähden jää jäljelle ainoastaan rauhanomaiset keinot kansallisen olemassaoloamme turvaamaan.

Entä miten näihin kansallisihanteemme mukaisiin tavoitteisiin päästään?  Ensiksi: luopumalla hätiköidyistä ja harkitsemattomista toimista. Toiseksi: koulutusta lisäämällä, mutta emme tarvitse lisää tiedollista ja ammatillista koulutusta, sillä mitä hyödyttää suurikaan ulkonainen tieto tai arvoasema, jos ihminen käyttää sitä itsekkäästi? Tarvitsemme moraalista ja henkistä koulutusta, joka on ennen kaikkea itsensä kasvattamista. Itsekasvatuksen ihanteet löytyvät Vuorisaarnasta ja Pekka Ervastin kirjallisuudesta. Ennen kuin ensisijaisesti kasvamme ja kasvatamme itseämme ihmisyydessä ja rakkaudessa emme pysty luomaan onnellista yhteiskuntaa.

Lamamme on itse asiassa henkistä lamaa, inhimillis-jumalallisten ihanteiden puutetta niin yksilöllisellä kuin kansallisellakin tasolla, ja siksi toimimme summittaisesti ja päämäärättömästi. Pekka Ervastin teosofia sisältää kaikenkattavat ihanteet ja tulevaisuuden visiot, jotka myös toimivat käytännössä. Me Ihmisyyden tunnustajat vetoamme kaikkiin Suomen kansalaisiin näiden näkökantojen huomioon ottamiseksi, rauhanihanteiden toteuttamiseksi ja henkisen itsenäisyyden saavuttamiseksi.