En ole pitkään aikaan kirjoittanut lehteen. Nyt oli pakko. Sunnuntain lehdessä (HS 23. 3.) tuli vastaan niin monta juttua Natosta ja varsinkin pelosta, Venäjän pelosta.
Minä en pelkää Venäjää. Pelkään pelkoa, koska juuri sillä meitä hallitaan. En pelkää myöskään ”sotilaallisena tyhjiönä” olemista vaan tyhjiötä ajatusmaailmassamme.
Jos me tavalliset ihmiset kieltäytyisimme uskomasta pelonlietsojia ja näin tukemasta varustautumista, sotilas- ja poliittinen johtomme - vai sanoisinko herrat - joutuisivat ratkaisemaan kriisit keskenään. Neuvottelupöytään istahdettaisiin paljon nopeammin, kun ympärillä ei hyörisikään uhrautumaan rientäviä ihmisjoukkoja. Tykit vaikenisivat, kun ei olisi tykinruokaa.
Jos lapsi säikähtää, se rientää ison ja vahvan turvalliseen syliin. Niin kuuluu ollakin. Mutta aikuinen voi ottaa pari iskuakin vastaan lyömättä takaisin.
Peloton aikuinen voi ojentaa ystävän käden kenelle tahansa. Se olisi parasta kriisinhallintaa, luottamuksen rakentamista yli kaikkien rajojen.
Juha Saarilehto
Julkaistu Helsingin Sanomien mielipide palstalla 24.3. 2014
Kommentit