En ole pitkään aikaan  kirjoittanut lehteen. Nyt  oli pakko. Sunnuntain  lehdessä (HS 23. 3.) tuli  vastaan niin monta juttua Natosta ja varsinkin pelosta, Venäjän  pelosta. 

Minä en pelkää Venäjää.  Pelkään pelkoa, koska juuri sillä  meitä hallitaan. En pelkää  myöskään ”sotilaallisena tyhjiönä” olemista vaan tyhjiötä ajatusmaailmassamme. 

Jos me tavalliset ihmiset kieltäytyisimme uskomasta pelonlietsojia ja näin tukemasta varustautumista, sotilas- ja poliittinen johtomme - vai sanoisinko  herrat - joutuisivat ratkaisemaan kriisit keskenään. Neuvottelupöytään istahdettaisiin paljon nopeammin, kun ympärillä  ei hyörisikään uhrautumaan  rientäviä ihmisjoukkoja. Tykit  vaikenisivat, kun ei olisi tykinruokaa. 

Jos lapsi säikähtää, se rientää  ison ja vahvan turvalliseen  syliin. Niin kuuluu ollakin.  Mutta aikuinen voi ottaa pari  iskuakin vastaan lyömättä takaisin. 

Peloton aikuinen voi ojentaa  ystävän käden kenelle tahansa.  Se olisi parasta kriisinhallintaa,  luottamuksen rakentamista yli  kaikkien rajojen. 

 

Juha Saarilehto  

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipide palstalla 24.3. 2014