Heli Peltola

Monenlaiset asiat ovat taas tänäkin syksynä ylittäneet uutiskynnyksen, mutta erityistä hämmästystä herätti  ainakin minussa se, että kansanedustajille ilmoitettiin ihan erikseen, että nyt saatte äänestää  omantuntonne mukaan tulevassa alkoholilakiäänestyksessä. Terveellä järjellä ajateltuna tuntuu, että  niinhän heidän tulisi aina toimia. Eli asiasta joutuu tekemään sellaisen arvion, että kansanedustajat  saattavat todellakin joutua tekemään päätöksiä omantuntonsa vastaisesti joissakin kysymyksissä, jos  puolueen kanta niin vaatii. Siis Iuovuttamaan yksilöllisen, inhimillisen päätäntävaltansa jollekin ylemmälle  taholle ja toimimaan vain sen väilikappaleena omasta eettisestä näkökannastaan välittäimättä. 

Erityisesti tuntuu, että omaatuntoa tarvittaisiin juuri silloin, kun tehdään päätöksiä asevarustelun ja  sotilasliittoneuvottelujen suhteen. Uskon nimittäin ihmisen omaan kehittyneeseen arvoajatteluun,  inhimilliseen rauhantahtoon ja rohkeuteen seistä ajatustensa takana. Jos omantuntonsa mukaan  äänestäiminen olisi aina mahdollista ja vakiintunut käytäntö, silloin ihmiset voisivat jo edustajaansa  valitessaan tietää, mikä kanta hänellä on esim. juuri asekysyksen suhteen ja voisivat myiis Iuottaa hänen  pysyväin kannassaan. Suuri osa suomalaisista ei halua Suomen liittyvän mm Naton jäseneksi, jolioin olisi  luontevaa äänestää juuri sen kannan omaavaa ehdokasta valtion päättävän elimen jäseneksi. 

Siten rauhanomaisten tekojen kannatusprosentti ja miksei äänestysprosenttikin nousisi ja ymmärrettäisiin  myös päättäjien tasolla se yhtälö, että sotilasmenojen kasvattaminen ei vain lisää sodan uhkaa, vaan  samalla myös vähentää verovarojen suuntautumista tulevaisuudelle täirkeisiin kohteisiin, kuten lasten  hyvinvointiin, koulutukseen, mielenterveyspalveluihin, vanhusten hoitoon jne.  Ne merkittävät asiat, jotka ovat muodostuneet kansamme niin historian kuin nykyhetkenkin  merkkipaaluiksi Iöytyvät kulttuurista, neuvottelutaidosta, tieteestä, mikseipä joskus urheilustakin, eivät  suinkaan varustelun tai muun militaristisen voimannäytön sektorilta. Ja luonnollisesti sitä puolta, joka on  meille luontaista, olisi järkevää ja suorastaan velvoittavaa tukea ja kannustaa. Sitä kautta myös vahvistuisi  yhteytemme kaiken perustaan, kansamme henkisiin juuriin, jotka ovat Pekka Ervastin mukaan lujasti kiinni  väkivallattomuuden ja henkisen tiedon arvostamisessa ja jota kautta mytis Suomen tehtävää aseettomana  kansana voitaisiin lähestyä. 

Kaikkihan lähtee aina yksilöistä. Jos kokisimme tulevamme tuetuiksi sisäisissä rauhanpyrkimyksissämme ja  halussa elää sovussa niin luonnon kuin toistenkin ihmisten kanssa, kuuluivatpa toiset ihmiset sitten samaan  kansakuntaan tai eiväit, asuivatpa he sitten lähellämme tai rajan toisella puolella, osaisimme lopulta luopua  elämänvoimaa kuluttavasta vihollisuusajattelusta tiedostaessamme sen tosiseikan, että eläman edessä  olemme lopulta kuitenkin henkisen olemuksemme nojalla yhdenvertaisia.