Heli Peltola
Monenlaiset asiat ovat taas tänäkin syksynä ylittäneet uutiskynnyksen, mutta erityistä hämmästystä herätti ainakin minussa se, että kansanedustajille ilmoitettiin ihan erikseen, että nyt saatte äänestää omantuntonne mukaan tulevassa alkoholilakiäänestyksessä. Terveellä järjellä ajateltuna tuntuu, että niinhän heidän tulisi aina toimia. Eli asiasta joutuu tekemään sellaisen arvion, että kansanedustajat saattavat todellakin joutua tekemään päätöksiä omantuntonsa vastaisesti joissakin kysymyksissä, jos puolueen kanta niin vaatii. Siis Iuovuttamaan yksilöllisen, inhimillisen päätäntävaltansa jollekin ylemmälle taholle ja toimimaan vain sen väilikappaleena omasta eettisestä näkökannastaan välittäimättä.
Erityisesti tuntuu, että omaatuntoa tarvittaisiin juuri silloin, kun tehdään päätöksiä asevarustelun ja sotilasliittoneuvottelujen suhteen. Uskon nimittäin ihmisen omaan kehittyneeseen arvoajatteluun, inhimilliseen rauhantahtoon ja rohkeuteen seistä ajatustensa takana. Jos omantuntonsa mukaan äänestäiminen olisi aina mahdollista ja vakiintunut käytäntö, silloin ihmiset voisivat jo edustajaansa valitessaan tietää, mikä kanta hänellä on esim. juuri asekysyksen suhteen ja voisivat myiis Iuottaa hänen pysyväin kannassaan. Suuri osa suomalaisista ei halua Suomen liittyvän mm Naton jäseneksi, jolioin olisi luontevaa äänestää juuri sen kannan omaavaa ehdokasta valtion päättävän elimen jäseneksi.
Siten rauhanomaisten tekojen kannatusprosentti ja miksei äänestysprosenttikin nousisi ja ymmärrettäisiin myös päättäjien tasolla se yhtälö, että sotilasmenojen kasvattaminen ei vain lisää sodan uhkaa, vaan samalla myös vähentää verovarojen suuntautumista tulevaisuudelle täirkeisiin kohteisiin, kuten lasten hyvinvointiin, koulutukseen, mielenterveyspalveluihin, vanhusten hoitoon jne. Ne merkittävät asiat, jotka ovat muodostuneet kansamme niin historian kuin nykyhetkenkin merkkipaaluiksi Iöytyvät kulttuurista, neuvottelutaidosta, tieteestä, mikseipä joskus urheilustakin, eivät suinkaan varustelun tai muun militaristisen voimannäytön sektorilta. Ja luonnollisesti sitä puolta, joka on meille luontaista, olisi järkevää ja suorastaan velvoittavaa tukea ja kannustaa. Sitä kautta myös vahvistuisi yhteytemme kaiken perustaan, kansamme henkisiin juuriin, jotka ovat Pekka Ervastin mukaan lujasti kiinni väkivallattomuuden ja henkisen tiedon arvostamisessa ja jota kautta mytis Suomen tehtävää aseettomana kansana voitaisiin lähestyä.
Kaikkihan lähtee aina yksilöistä. Jos kokisimme tulevamme tuetuiksi sisäisissä rauhanpyrkimyksissämme ja halussa elää sovussa niin luonnon kuin toistenkin ihmisten kanssa, kuuluivatpa toiset ihmiset sitten samaan kansakuntaan tai eiväit, asuivatpa he sitten lähellämme tai rajan toisella puolella, osaisimme lopulta luopua elämänvoimaa kuluttavasta vihollisuusajattelusta tiedostaessamme sen tosiseikan, että eläman edessä olemme lopulta kuitenkin henkisen olemuksemme nojalla yhdenvertaisia.
Kommentit