Liisa Siltanen

Itsenäisen 100-vuoden ajastasi olen elänyt 60-vuotta. Ymmärrän toki, että Suomen kansa  on iältään paljon vanhempi ja kulkenut monien tapahtumien kautta ollakseen kypsä  itsenäisyyteen aivan kuin lapsi, joka tarvitsee omat oppivuotensa kasvaakseen aikuisuuteen.  Pekka Ervast kirjoittaakin, että jokaisen itsenäisen kansan takana on aina kansallishaltija,  joka sen kulkua ohjaa. Onneksemme meilläkin on ja vieläpä viisas sellainen, jonka  henkiseen läheisyyteen olen aina toivonut yhä syvemmin pääseväni. Miksi? Koska Sinulla,  kutsun sinua Väinämöiseksi, on tieto siitä, mitä tämä kansa kaipaa ja mikä on tämän kansan  henkinen tehtävä. 

Siksi en niin paljon halua miettiä menneisyyttäsi itsenäinen Suomi. Sitä kyllä mietitään jo  ihan tarpeeksi. Tänäkin itsenäisyyspäivänä taas muistellaan talvisotaa ja näytösluontoisesti  sotilaat marssivat ja sotakalusto esittäytyy. No, muistoissa ei voi loputtomasti elää, vaikka  kuulenkin jo jostain äänen: Sinäkö et arvosta sotiemme veteraaneja? Tottakai arvostan.  Luulenpa, että minun ikäisteni suvuista jokaisesta löytyy jokin veteraani, mutta luulenpa,  että heistä suurin osa kokemuksen syvällä äänellä toivoo: Ei enää sotaa. Tervehdys sinulle  ja onnea Usko-setä, joka huutolaispojasta kasvoit puolustamaan tätä maata sen jokaikisessä  sodassa Lapinsota mukaanlukien. Olet jousimies kuten minäkin ja täytät tässä joulukuussa  95-vuotta. Huolimatta sirpaleista keuhkoissasi, niitä ei ole ollut sydämessäsi. Olet  lempeinpiä tapaamistani ihmisiä. 

Ehkä toisin kuin monet muista suomalaisista, en halua tai pysty olemaan vielä maailman  kansalainen. Minulla ei ole siihen riittävästi näkökykyä tai viisautta. Voin vain toivoa, ettei  tänne liikaa rantaudu jokin amerikkalainen” hömppä”-malli kaiken aineellisuuden ja  materian voimasta. Luulen, että minun itseni ja samalla Suomen on ensin löydettävä oma  sisäinen itsensä, opittava sellaista sydämen viisautta, joka osaa lämmöllä ja rakkaudella  vastaanottaa vaikkapa rajojemme ulkopuolelta tulevia elämänetsijöitä ja muuttajia.. Se ei  kuitenkaan voi tapahtua ennenkuin kansa ja minä henkisesti kasvamme ja opimme  arvostamaan omaa ainutlaatuista kulttuuriamme, sen perintöå ja voimaa. Me olemme pieni  kansa, jolla on suuri tehtävä. 

Joskus aikoinaan, kun siteerasin kommentissani omaa runoani, eräs ihminen totesi, ettei  koskaan ollut kuullut ihmisen siteeraavan itseään. Aion tehdä sen taas, siitähän voisi tulla  tavaramerkkini. Kerran hyväksi todettu, niin mitäpä sitä muuttelemaan. 

Ollaan Kalevan kansaa, Väinämön väkeä 

Edessä elämä , ihana näkymä 

ihmisyyden seppänä Suomesta takoa 

kansaa ilman sotaa ja aseita 

Tervetuloa Aseeton Suomi.....