Reija Tähtinen

Vietämme joulua kristikunnan mestarin Jeesus Kristuksen syntymän muistoksi. Tämä selviö kyllä helposti myös unohtuu tai jää huomiotta yleisen tapakulttuurin luomien kiireiden ja juhlaan liitetyn kaupallisuuden keskellä.

Silti joulussa on sitä jotakin. Joulun henki voi äkillisesti koskettaa usein silloin, kun sitä vähiten odottaa.Mitä on joulun henki? Mistä se on syntynyt?

Televisiosarjojen jouluspesiaaleissa todellinen joulun henki syntyy usein vähäosaisten auttamisesta; oman joulun uhraamisesta toisten hyväksi. Vaikka joulua vietetään tiiviinä perhejuhlana, kokee moni jouluun liittyvän myös veljesrakkauden, lähimmäisen rakkauden, jotta kukaan ei jäisi joulusta osattomaksi.

Tällainen ajatus on luonnollinen seuraus päivänsankarin oman elämän jättämästä jäljestä siihen perimätietoon, josta yhä ammennamme. Tiedemiehet saattavat kiistellä siitäkin, oliko Jeesus historiallinen henkilö; elikö hän silloin, kuin väitetään ja liittyvätkö evankeliumien kertomukset hänen elämänsä todellisiin tapahtumiin.

Itse ajattelisin vanhan sananlaskun tavoin: ”Ei savua ilman tulta.” Kaikkea sitä voimavaikutusta ja innoitusta, jota ihmiskuntaan on syntynyt, voisi tuskin olla olemassa ilman elävää sydäntä, joka on osannut vastaanottaa ja ilmentää rakkautta uudella syvemmällä tavalla.

Mitäkö tarkoitan voimavaikutuksella ja innoituksella? No, en niinkään suuria kirkkokuntia mahtiasemineen ja rikkauksineen. Enkä myöskään kiivasta hurmoksellista lahkolaisuutta, vaikka kaikella tuolla voikin olla oma arvonsa ihmisten elämässä.

Varsinaisesti nousee mieleen yksilöitä, jotka sanoillaan ja teoillaan ovat ilmentäneet Jeesuksen kaltaista rakkauden voimaa ja puhutelleet ihmismieliä. Raamatun lehdiltä nousevat esiin Paavalin Korinttolaiskirjeen säkeet rakkaudesta. Ne ovat kuin Jeesuksen puheista taltioituja, vaikka Paavali ei tuntenut Jeesusta henkilökohtaisesti. Sensijaan hän oli kokenut uuden voiman vaikutuksen.

Keskiajalla Franciskus Assisilaisen elämä ja opetukset antoivat esimerkin sisäisen Kristuksen seuraamisesta käytännössä. Hänen puhutteleva nöyryytensä ja pyhä köyhyytensä koskettavat etsiviä ihmisiä tänäkin päivänä.

1800-1900 lukujen vaihteessa oli aika kypsynyt vuorisaarnan uudelleeen löytämiseen. Toki Matteuksen 5. luvun jakeet olivat olleet Raamatussa koko ajan, mutta tarvittiin tunnetun venäläisen kitjailijan Leo Tolstoin henkinen heräymys nostamaan etenkin viisi käskyä, viisi ihannetta esille uudessa valossa käytännöllisiksi elämänohjeiksi, joista moni ammensi voimaa pasifistiselle vakaumukselle.

Tolstoitakin syvemmin vuorisaarnan merkityksen oivalsi suomalainen teosofikirjailija Pekka Ervast. Hänen elämäntyönsä punaisena lankana kulkee vuorisaarnan ohjeiden ymmärtäminen sisäisenä itsekasvatustienä, jonka kulkeminen avaa ihmisessä kanavaa henkiselle tietoisuudelle, Kristus-rakkaudelle.

Pekka Ervast korostaa vuorisaarnan pahanvastustamattomuus periaatteen merkitystä. Hän näkee sen uuden sivistyksen kulmakivenä. Vaikka Jeesuksen elämänymmärryksellä on ikää yli 2000 vuotta, on se yhä radikaali ja tulevaisuuteen viittaava.

Meidän ajallamme ihmiset näkevät yhä selvemmin, että väkivalta ei ole kestävä keino ratkaista ristiriitoja ihmisten, ryhmittymien tai kansojen välillä. Tuli ei sammuta tulta. Sodassa ei ole voittajia – kaikki häviävät. Ihmiset ovat saman elämän lapsia ja yhtä hengessä. Taistellessaan toisiaan vastaan he taistelevat samalla itseään vastaan. Toisia tappamalla tappaa samalla kauneutta ja ihmisyyttä sisällään. Tästä ovat osoituksena sotien synnyttämät murtuneet mielet: sieluntuskat, joita veteraanit kärsivät.

Jälleensyntymien kuluessa olemme kaikki tätä kokeneet: tappaneet ja tulleet tapetuiksi. Olemme rakentaneet muureja ympärillemme ja puolustaneet sitä, mitä omaksemme kutsumme ymmärtämättä, että kaikki on Elämän kädessä ja Elämä sulkee meidät kaikki suureen syleilyynsä. Meillä ei ole mitään hätää elämässä eikä kuolemassa.

Me toivotamme toisillemme joulurauhaa ja koemme, että ainakin jouluna aseiden tulisi vaieta niin sisäisessä, kuin ulkoisessakin maailmassa. Todellinen joulunhenki on aseeton: se sisältää unelman maailmasta ilman sotia, sortoa ja vihaa.

Unelmat eivät ole vain pilvilinnoja. Ne ovat eläviä todellisuuksia ajatusten maailmassa. Me voimme antaa unelmille siivet uskomalla hyvän toteutusmahdollisuuksiin. Me voimme tehdä omalta osaltamme unelmista totta. Me voimme omistaa elämämme rauhan ja veljesrakkauden ihanteille, jotka siten tulevat askeleen lähemmäs kaikkia ihmisiä.