Voin näyttää vanhalt ku pensselisetä, mut kuulkaa, mitä veli Vispilä vetää:

Ei viitti heittää tyhjää läppää, ku maailma mättää, on pakko räppää.

Ku pari juttuu, paljo puhuttuu, alko painaa mun mieltä,

nii ett anteeks jos käytän suoraa kieltä.

Ei taia enää mitään mahtaa, ett tää taloussysteemi romahtaa.

Eihän kasvu voi jatkuu, jos ei o matskuu.

Jos tahallaan tehään paskaa kamaa, sama ku omaa oksaasa sahaa.

Koko hommas liikaa riistoo ja valetta, lopult rikkaillakaan ei o enää katetta.

Ei auta audit eikä paksu lompakko; nyt köyhyys on hyve - siint voi tulla pakko.

Poliitikot on täyes touhus: Suomi nousuun, vaikk on jytkyt housus.

Kuka niitä vois uskoo enää: joulupukin puheet ja vappunenä.

Ne sanoo, ett suksee on tilauksess, niiku sketsihahmot putoukses;

ei vähill hiilareil pitkälle mennä, eikä liitto-oravat kauas lennä.

Ei se putous mitää, vaan äkkipysäys - mä pelkään ett tulee viel paha rysäys.

Paljo suruu afrikass ja lähi-idäss! Okei, mä en tiiä siint paljo mitää.

Ongelmat nousee köyhyydestä ja sorrost, ja asioiss aina monta kerrost.

Muhammed sano, ett oikeil uskovaisill on armelias armahtaja sydämellään.

Ei ne ryöstä lapsii, ei raiskaa naisii, ei sotke moskeijoita verellä.

Ei sellaset oo mitää islamistei - pelkkii roistoi ja terroristei.

Ei silti tarvita jenkkien ristiretkii, laskekaa rynkyt ja pistimetkii.

Tuntuu niin pahalt ku Suomikin sotii - jättäkää isaf ja tulkaa kotii.

Vielä ois aikaa suuntaa muuttaa, rakentaa aikaa uutta,

ei aseit eikä asevelvollisuutta vaan ihmiskunnan tulevaisuutta.

Me ollaan ne ku vois alottaa, tehä rauhast omas elämäs totta.

                                                                 Jari Ronkainen